Olen jälleen ajanut itseni ahtaalle, luonut suuria taakkoja ja ottanut ne liian raskaasti. Vanhat ongelmat, vaikeudet ja tumma mieli ovat taas olkapäillä, raskaina.

Pelkään jääväni kiinni. Pelkään jääväni tyhjän päälle. Pelkään jääväni paikoilleni. Pelkään jääväni alle omien odotusteni. Pelkään jääväni tällaiseksi.

Tahdon tulevalta jotain täysin erilaista. Koen valinneeni tieni väärin. Koen kuitenkin, etten ole arvostanut sen minulle tarjoamia rikkauksia ja etuoikeutuksia tarpeeksi. Koen, etten ole osannut arvostaa. Tahdon muutosta niin kovasti!

Miten voisin paeta toisten vastuuta?
He saavat sen näyttämään niin helpolta.
Murrunko tähän?

Onko minusta tulossa/tullut hippi? Tuleeko hippeys sisältäpäin vai tarttuuko se ympäristöstä?

Saan hurjaa mielihyvää siitä, että valitsen suomalaisen tuotteen ulkomailta tuodun sisään. Suurempi nautinto tulee kun valitsen 'lähiruokaa'. Jos tuote on ulkomainen, niin saan nautintoa siitä, että valitsen jotain 'luomua' tai FairTraden tuotteita. (Kuva täytteeksi ettei olisi vain tylsää tekstiä, epärelevantti. Kirppari jossain Montrealissa)

Kasvisruuasta, tuoreista raaka-aineista ja yksinkertaistamisella saan mielestäni parhaimman makuista ruokaa, josta jää hyvä olo pitkäksi aikaa. Olisin superiloinen, jos saisin heitettyä kasvistenkuoret ja muun maatuvan kompostiin. Ollapa oma komposti josta saada multaa omaan puutarhaan omille kukkasille, rehuille ja vihanneksille.. On ihanaa, että pihallamme on metallin, kartongin, lasin ja ongelmajätteen keräyspisteet.

En tahdo heittää pois vanhoja vaatteita, jos niistä voisi vielä ommella jotain käyttökelpoista. Shoppailua nyt olenkin aina vihannut, mutta erityisesti olen alkanut nauttimaan suomalaisen designin ja varsinkin kestävien, kierrätettyjen ja luontoa vähän kuormittavien tuotteiden näkymisestä netissä, katukuvassa, liikkeissä. Ihana kantaa ostokset kotiin kirpputorilta löytämässäni, paksusta ja kestävästä kankaasta tehdyssä kauppakassissa!

Rahaa ei opiskelijalla ole paljoa ja nyt pienen hetken ei ole tuloja laisinkaan, kun en opintotukeakaan kehdannut lomalle ottaa. Silti tahdon jotenkin mielenvikaisesti laittaa pennosiani pienten yrittäjien tueksi niin Suomessa kuin kaukana jossain kaakaopelloilla (ottamatta kantaa siihen, meneekö ne sinne oikeasti vai ei).

En kuitenkaan saa hyvää mieltä siitä että kehuskelisin tällaista 'hyväntekoa' ympäriinsä vaan se jopa vähän hävettää - olen SALAHIPPI?! Miksi tällainen olisi pahaa, miksi 'hippi' on haukkumasana? Miksi minua ärsyttää se sana? (Kuva relevantti. Raumalta lähiruokakauppa lumo.)

Hippi on likainen, harrastaa suojaamatonta seksiä ja huumeita. Sellainen en tahdo olla. Erityisen konservativinen olen nautintoaineiden suhteen. Inhottaa nähdä ihmisiä, jotka eivät hallitse alkoholinkäyttöä ja tupakkaan en ole koskaan koskenut enkä aio koskeakaan. Kuinka voisinkaan ilmaista tarpeeksi vahvasti (muihin) huumausaineisiin suhtautumiseni?! Hyi. Naurettaa, lapsellista, heikkoa, typerää. Sen enempää mihinkään huumeiden laillistamisen puolestapuhujien perusteluihin perehtymättä tuomitsen huumeet säälittä. Siispä säälittä tuomitsen myös hippeyden - HA!

Toisaalta viime vuonna aloin juoda kahvia - nautintoaine, huume, jota olen pitkään pakoillut. Miksi se tuntui niin pieneltä pahalta sitten.. Olen jo koukussa.

ohi.

En voi lakata hymyilemästä. Pakahdun! Yritän tukahduttaa itseäni asioilla, joiden tekemistä olen niin kovin odottanut - olen leiponut ystävieni vatsat pyöreiksi, nauttinut akvarellin leikistä paksun paperin huokosissa, kirjoittanut mustalla kynällä valkoisille sivuille, hymyillyt auringolle. Hymyilen. 

300 g/m²
Veden imeytyessä kiilto vähenee. Kastelen värit. Jokainen sivallus tuntuu hyvältä. Miksi pitäisi nukkua enää?

Hei.

Olen jotenkin rauhallinen. Iloinen. Väsynyt.

Leivoin suklaakakun. Suklaata taikinassa, täytteessä, koristeena. Suklaata. Herkkä vatsani ei kakkua siedä, mutta sillä sai monen kanssaopiskelijan hurjan iloiseksi. Jäljellä on enää muruset.

Nautin leipomisesta niin kovin! Ei edes harmita, ettei itse voi maistella ja herkutella. On ihana luoda ja ihana saada hemmotella ihmisiä, varsinkin niitä läheisiä.

.. ja on ihana saada kehuja..

Kevään tuloa oli ihana seurata. Se tuli lopulta niin nopeasti! Tai sitten se vain tuntui siltä, kun itse istui sisällä viisi viikkoa koneen ääressä kyyristellen, stressaten ja ahkeroiden. Tämän jälkeen kesä tuntuu hyvältä.

Jälleen voi hengittää, hetken.

Jaksan vielä loppuun, varmasti!

Haaveilen kaurapuurosta. 

Tein juustoa uunissa yksi päivä. Maito oli jo kuukauden vanhaa, mutta jostain syystä se ei antanut siitä mitään merkkiä. Ihmeellinen on tämä maa.

Olen innoissani. Olen innoissani vihreästä teestä, nyt kun osaan sitä tehdä. Olen innoissani tästä teekannusta, se on suloinen! Olen innoissanu, että ruisleivän juuri on jo oikea juuri. Olen innoissani kefiiristä - sain siemenen saksalaistytöltä. Olen innoissani! Jännitän myös samalla. Olin rohkea eräänä päivänä ja näyttää siltä, että yksi tuore unelmani taitaa toteutua.. Mutta ei pidä vielä nuolaista. Jännittää.

Tuntuu, että tulevaisuus tuo tullessaan hyviä asioita. Olen niin iloinen niin monesta juuri nyt. En tiedä, mikä on. Onko se aurinko? Aurinko, joka näin maaliskuussa jo poltti ihon. Innostun, iloitsen, syke nousee, hymyilen kuin sekopää, irvistelen tuntemattomillekin iloista hymyä, suljen silmäni, hengitän sisään, syvään.
Mitä tapahtuu?!

Kylmä tuulikaan ei tuona päivänä haitannut. Aurinko laski kauniisti kaupungissakin. Oli hyvä olla. Oli hyvä palata omaan sänkyyn.

Uinahtaa.

Sain tänään inspiraation! On hyvä olla.

Taidan sittenkin selvitä! Olen saanut jo paljon syötävää vatsaani, ehkä tämä tästä. Elämä ei ehkä tulekaan olemaan mahdotonta.

Energiaa. Töitä. Pesin pyykkiä, leivoin vatsalle jotain, leikkasin ystävän hiukset, sain paljon aikaiseksi. Olen kovin uupunut, väsynyt. Näin unta lapsestani.

An Arab Interior, Arthur Melville.

On pelottanut viime päivinä. Uusi ympäristö, erilainen ruoka ovat tuoneet haastensa. Tänään alkaa yritys numero n+1 löytää vatsaystävällinen ruokavalio. Toivon, että vihdoin löydän jotain, mitä kykenen syömään.

Tahtoisin vain keskittyä elämään, olemaan ja opiskelemaan.

Tärisen.

On hetkiä, jolloin haaveilen olevani vegaaani. En vielä tiedä, miksi...

Tulin tästä jotenkin niin iloiseksi.

Talvi nipistelee poskipäitä. Onneksi se on kaunis. Iloitsen auringonpaisteesta. Olen löytänyt paikkoja hankkia lankaa, lankaa, lankaa. Olen virkannut ja saanut valmiiksikin. Huomasin tänään, että meneillään on ainakin kolme projektia. Mikään niistä ei liity opiskeluuni. Hymyilin.

Puro. Raikas ja kylmä vesi. Aurinko. Jano.

Lahjaksi antamani maalaus sai lahjan saajan onnelliseksi. Hän lähti hankkimaan kehyksiä ja maalaus päätyy seinälleen. Olen hämmentynyt, otettu, punastuin, hymyilin.