ohi.

En voi lakata hymyilemästä. Pakahdun! Yritän tukahduttaa itseäni asioilla, joiden tekemistä olen niin kovin odottanut - olen leiponut ystävieni vatsat pyöreiksi, nauttinut akvarellin leikistä paksun paperin huokosissa, kirjoittanut mustalla kynällä valkoisille sivuille, hymyillyt auringolle. Hymyilen. 

300 g/m²
Veden imeytyessä kiilto vähenee. Kastelen värit. Jokainen sivallus tuntuu hyvältä. Miksi pitäisi nukkua enää?

Hei.

Olen jotenkin rauhallinen. Iloinen. Väsynyt.

Leivoin suklaakakun. Suklaata taikinassa, täytteessä, koristeena. Suklaata. Herkkä vatsani ei kakkua siedä, mutta sillä sai monen kanssaopiskelijan hurjan iloiseksi. Jäljellä on enää muruset.

Nautin leipomisesta niin kovin! Ei edes harmita, ettei itse voi maistella ja herkutella. On ihana luoda ja ihana saada hemmotella ihmisiä, varsinkin niitä läheisiä.

.. ja on ihana saada kehuja..

Kevään tuloa oli ihana seurata. Se tuli lopulta niin nopeasti! Tai sitten se vain tuntui siltä, kun itse istui sisällä viisi viikkoa koneen ääressä kyyristellen, stressaten ja ahkeroiden. Tämän jälkeen kesä tuntuu hyvältä.

Jälleen voi hengittää, hetken.

Jaksan vielä loppuun, varmasti!